Jyväskylä KV

Aika taas kerran meni hirmuisen nopeasti. Vasta laitoin ilmoittautumiset Jyväskylään menemään, ja näyttelyyn tuntui olevan aikaa vielä kuukausi kaupalla. Nyt on sitten reissu jo tehty!

Lumin lisäksi matkaseurana oli kasvattajan Helmi-rouva, aivan ihana tapaus! Molemmat olivat siis menossa kehään lauantaina ja sunnuntaina.

Lähdettiin puoli viiden jälkeen yöllä lauantaina, niin että ehdittäisiin kehän reunalle siinä yhdeksän - kymmenen kieppeillä. Onneksi näyttelypaikka löytyi suht helposti, se olikin ainoa, jonka kanssa ei tarvinnut saada harmaita hiuksia. Mm. parkkihallin sisäänkäyntiä etsittiin varmaan se tunti, kuin myös sieltä koirien kanssa ulospääsyä!

Nartut alkoivat vasta yhdentoista jälkeen. Tuomarina oli lauantaina Mark Houston-McMillan Kanadasta. Erinomaisen hän meille antoi, ja lopulta oltiin nuorten luokan toisia! Ja vielä SA! Ihan uskomaton olo oli kehän jälkeen, en olisi voinut toivoa mitään näin hienoa tulosta! Turkkikaan kun ei edes ole missään parhaimmassa kunnossa. Arvostelu kuului näin:

Good flat topskill (?). Good parallel plang. Would prefer more almond shape eye. Good body balance. Good length of neck. Very good shoulder. Would prefer more angulation in the rear. Moves soundly coming & going. 
ERI NUK2 SA!!!


Tuomari oli kyllä aivan ihana, hirmu ystävällinen ja iloinen!

Sunnuntaina tuomarina Heiko Wagner, Saksasta. Hän antoi meille EH:n:

21 months old. Good size. Little bit hard in head for female.  Neck and chest correct. Ears would be implated little bit higher. Angulation are in front very good , back correct. Topline is correct. She is moving little loose. 

Tyytyväisiä ollaan, varsinkin tuohon lauantain saavutukseen! Nyt olisi sitten tänä vuonna se kolme erinomaista ansaittu, joten ykkösruusuke olisi mahdollista saada.

Uitetut koirat

Onpas taas laiskaa tämä meidän päivittymistahti! Tein huomion, ettei viikolla enää oikein nää käydä metsässä kävelemässä töiden jälkeen, tai tuossa peltoaukealla. Vielä vasta oli viiden aikaan ihan valoisaa, nyt on jo neljältä tosi hämärää. Ja vettä on taas saatu ihan riittämiin.

Viikonloppuna sateesta ja kosteudesta huolimatta kävimme peltoaukealla. Lumi sai juosta frisbeen perässä, Unna lähinnä teki tutkimuksia nenällään. Ei siellä kauaa tarvinnut olla, kuin saldona oli kaksi uitettua ja likaista koiraa.

Mulla on ollut pari tiistaita peräkkäin iltavuoroa, mutta tänään sattui sopivasti aamu, joten suuntaamme kahdeksan kieppeillä Lumin kanssa Pallohallille tokotreeneihin.

Unnan tassu toivottavasti alkaa parantua, nyt siitä on kuukausi kun hiiva todettiin, ja n. viikko sitten lopetimme salvan laittamisen tassuun. Ei se ole nyt pahemmin tassuaan nuoleskellut, joten toivotaan että selvisimme näinkin vähällä!

Tulevana viikonloppuna menemme Suomussalmelle. Olen jo ilmoittautunut satunnaistreenaajaksi agility"halliin" Doggaajat Ry:lle, katsotaan milloin sinne pääsisi Unnan kanssa rataa kokeilemaan taas pitkästä aikaa.

Tunnustus

Saatiin tunnustus, eli:

Tunnustuksen saaneen pitää;

1. Kiittää tunnustuksen antajaa
2. Antaa tunnustus kahdeksalle bloggaajalle
3. Ilmoittaa näille kahdeksalle tunnustuksesta
4. Kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestään
1. Unnalle on hiljattain kehittynyt toinen nimi. Hänestä on tullut Unna-Marjukka. Eikö passaakin hyvin?


2. Unna rakastaa autoilua. Tai sitten se on se mukana olo. Eteisessä, jos lähdetään kauppaan, ja kysyn "tuleeko Unna sylikyytiin", se tulee sutia vetäen ja hyppää äkkiä syliin, hän ei jää pois matkasta!

3. Lumi inhoaa Sodastream - laitteen hapotusääntä. Heti kun se näkee, että pullo täytetään vedellä ja laitetaan siihen koneeseen, se ryntää paikalle haukkuen ja pitää meteliä koko tapahtuman ajan. 


4. Lumi ei myöskään tykkää korvakarvojen harjaamisesta. Kun sanon sille "pitäiskö meidän kattoa niitä sinun korvakarvoja", se tulee "halaamaan", pistää kuonon olkapäälle ja katse on hyvin anova. 


5. Unnalla on tapana haluta aina sitä, mitä ei voi saada. Koristepehmoa se halajaa aika-ajoin hyllyn päältä. Samoin, jos jostain pehmosta on revitty sisukset, ja laitan sen ylhäälle odottamaan mahdollista korjaamista, sitä vingutaan sitten, eikä muut lelut kelpaa.

6. Lumissa rakastan sitä, että se on niin kuuliainen, ja pysyy irti treeneissä tai pihalla, ilman, että yhtään tarvisi huolehtia että se lähtisi heti kun selkä kääntyy. 


7. Unna taas ei oikein pysy luona, jos se ei koko ajan ole tiukasti käskyn alla. 


8. Lumille kaikki vieraat on tilattuja pallonheittäjiä. Siinä missä Unna ottaa vastaan/räksyttää, Lumi katsoo ensin, minkä näköinen tyyppi sieltä ovesta tuli, ja kohta hänet on valtuutettu heittämään palloa tai lelua.






En jaksa tätä nyt kellekään laittaa, kaikki saa tehdä jotka tämän näkee tai haluaa. :D



Ps. Unnan hiivahoito jatkuu ja Lumin kanssa käytiin viime tiistaina hallilla tokoilemassa. Yritetään käydä siellä melko säännöllisesti nyt tulevan talven ajan. 

Voi hiivatti

No hiivahan siihen tassuun sitten tuli. Unna jatkoi nuolemista, mutta mitään ei ulos näkynyt, alkoi vaan karvat lähteä kun neiti niin kovasti räpelsi. Ei muuta kuin eläinlääkärille, näytteenotto ja toteamuksena sitten kyseinen tulehdus. Eikä ole mikään kovin kiva tulehdus, saattaa levitä muuallekin, ja pahimmassa tapauksessa se on vielä Lumissakin.

Saatiin korvatippoja tassuun hierottavaksi, tuo kuulemma on sama aine, jota käytetään muuallakin. Tänään käytiin vielä ostamassa pikkutöppönen, joka oli kaikista pienin koko, ja siltikin vähän reilu, mutta kyllä tuolla pahimman kastumisen välttää! Kaksi kertaa päivässä kerros tuota ainetta, ja pitää vielä tänään kokeilla tehdä vinkkinä saamaani seosta, betadine laimennettuna teen väriseksi, jota sitten tassuun. 

Syksyn merkkejä

Kuvasaldoa viikon takaiselta Suomussalmikäynniltä. 

Lauantaina oli viimeinen agilitykerta Lumilla. Käytiin läpi kontaktiesteet eli keinu, puomi ja A. Vähän jänskätti, että miten neiti uskaltautuu kiipeilemään, mutta loistavasti meni! Puomi oli kaikista mukavin, sinne oltaisi menty jo ihan itsekseen, oli niin kiva saada namia koko ajan siellä! Keinu meni myös hienosti, tosin tuettiin ja laskettiin keinua ihan pikkuhiljaa, mutta ei näyttänyt tyttönen pelkäävän liikettä yhtään. Nopeus on tosin Lumilla niin hirmuinen touhutessa, että sitä olisi hyvä saada varsinkin keinulla hiljemmäksi. Ja toki muillakin kontakteilla, ettei tule virheitä. Aalla oli aluksi vähän ihmettelemistä, vauhti loppui kesken, ja sitten taas jos sitä oli liikaa, piti tukea alas tulossa, ettei tullut ryminällä alas. Pari kertaa saatiin ilman tukea sujumaan, kun Lumi alkoi tajuta idean.

Kotona ollaan tehty pientä toko ja keppitreeniä, näillä jatketaan. Keppejä ollaan myös Unnan kanssa yritetty treenata paremmaksi.

Huomenna mennään Joensuuhun Lumin silmä/polvi/lonkka/kyynärkuvauksiin!

Tassu pipi

Sain tänään ihanan sähköpostin, kamera alkaa tehdä paluuta kotiin! Toivottavasti toimivampana kuin ennen! 

Eilen oli meillä Unnan kanssa agilitytreenit. Ja voi pojat, miten mahtavasti meni! Rata oli mielestäni aika haastava (vaikkakin nimetty helpoksi), pari sellaista kohtaa joissa sai tosiaan miettiä, miten ohjaisi. Eka radan ja muutaman unohduksen jälkeen alkoi sujua, vaikka alkukin näytti Unnan osalta erittäin lupaavasti. Neiti toimi kuin ajatus, ja luki ohjausta ihan tajuttoman hyvin, sekä irtosikin ihan kivasti! Pöytä esteenä tuotti ongelmia, sitä kun ei olla aikoihin treenattu. Kolmesti mentiin rata, ja viimeinen oli virheetön suoritus, olin melko fiiliksissä. :)

Keppeihin tarvitaan harjoitusta. Unna katsoo minua niin tarkasti, että jää kepit vähemmälle huomiolle. Aletaan nyt tekemään niin, että laitetaan palkka namialustalle keppien päätteeksi, niin jospa se katse alkaisi pikkuhiljaa kääntyä sinne menosuuntaan. Voidaan harjoitella takapihalla aurauskepeillä näitä ihan kotitreeninäkin.

Tänään olisi olleet sitten vuorossa möllärit, niitä on odotettu suurella innolla, mutta tuli mutka matkaan. Eilen illalla huomasin, että Unna nuoleskelee oikeaa etutassuaan ahkeraan tahtiin, mutta en siinä päälle päin mitään huomannut. Tänään sitten alettiin vähän varpaita venyttämään, niin varpaan välistä löytyi haavaumaa, iho oli rikki ja punoitti. Selvästi se Unnaa vaivasi, hieman aristi kosketusta, ja tuo nuoleminen todisti, että kyllä se pipi on. Terveys menee tietysti etusijalle, joten päätettiin jäädä kotiin, puhdistaa varvasväli ja laittaa tassuun side. 

Luminkin kanssa ollaan pujoteltu. Sen lisäksi kävin ostamassa pari siivoussankkoa lisää, että saatiin kaksi hyppyä aikaiseksi. Niiden avulla ollaan sitten treenattu irtoamista niin, että seison takana, namialusta on kahden esteen päässä, ja lähetän Lumin eteen. Tajusi idean heti, ja ei paljoa minua pälyile, vaan kiitää vauhdilla namille. Myös lelu toimii Lumilla, jota kokeilin käyttää, mutta se tahtoo olla siitä liian innoissaan, ja tuo namialusta näyttää erittäin toimivalta. 

Vielä yhdet möllärit viikon päästä, toivotaan että Unnan tassu paranee, ja pääsemme vielä sinne! 

Emännällä alkoi työelämänvalmennusjakso, olin jo vähän kyllästynyt siihen pariinsataan minkä kuukaudessa tienaan Tonin tulojen takia, oman alan työt on varsinkin tällä kylänpahaisella vähissä, joten harjoittelupaikka vaatekaupassa kuulosti mielenkiintoiselta. Nyt siis loppui laiskottelu, tietää muoreille vähän enemmän yksinoloa, mutta yritetään pitää treenejä yllä aktiivisesti. Lumin kanssa on vielä kolmena lauantaina ohjatut agilitytreenit tulossa. 

RumisCup kaksi

RumisCup kakkoseen pääseminen vaati hieman erityisjärjestelyjä. Oma romuautoni ei päässyt sitten enää katsastus setän tarkistusta läpi, joten joudutaan tulemaan toimeen yhdellä autolla. Onneksi kuitenkin saatiin vähän sumplittua, joten päästiin kisaamaan taas!

Radalla oli kontaktiesteenä vain puomi, sitten oli kaksi putkea ja loput hyppyjä. Niitä risteilikin sinne ja tänne, joten ekalla radalla ohjaaja oli sekaisin jo alussa, kun onnistui hävittämään suunnan. Loppuradan ohjaaminen olikin sitten varsin koomista ja persoonallista. :D Kymmenen virhepistettä tuli. 

Toinen startti sujui ohjaajan osalta jo paremmin, tosin pientä haparointia yhdessä vaiheessa oli, mutta onneksi siitä ei virhettä ehtinyt tulla. Sen sijaan Unna-parka heti ekalla esteellä lensi kuonolleen rimaan, joka tipahti ja siitä tuli vitonen. Onneksi sitä ei kuitenkaan haitannut eikä satuttanut itseään, vaan lähti innostuneeseen tapaan jatkamaan rataa. Siltä radalta tuli siis tuo vitonen ja aika oli jotain päälle neljäkymmentä sekuntia. 

Jäätiin odottamaan tuloksia, luulin ettei me päästy sijoille, mutta yllätykseksi oltiin kakkosia! Ja Unna ansaitsi hirveästi kehuja ja haleja ja nakkeja tietysti!

Vielä on jäljellä kaksi kisaa, joista siis kaikista neljästä lasketaan pisteet yhteen. Ekasta saatiin me kuusi pistettä, ja tänään tuli kahdeksan, joten yhdeensä neljätoista. Ja näillä pisteillä tällä hetkellä ollaan jaetulla kakkossijalla Cup-tilanteessa, huimaa! 

Kyllä me ollaan ajateltu ensi vuodelle lisenssi tilata, eihän se ota jos ei annakaan, mokaillaan siellä sitten, pääasia että on hauskaa. Ja Unna ainakin tykkää lajista, niin mikäpäs sen mukavampaa. 

Sarjassamme kuvattomat postaukset jatkuu, eikä tällä kertaa ollut ketään videoimassakaan. Kamerasta ei ole kuulunut mitään, ikävä alkaa olla.